Ismo Laitela

Onko edessä jokin esiintyminen tai muu tilanne tai tapahtuma, jota jännität? Kertokaapas foorumilaiset, että mikä teitä jännittää tällä hetkellä?

Täällä voi kertoa myös, että mikä on ollut tähän asti elämäsi jännittävin tai hermostuttavin hetki. Onko kellään ollut vaikeuksia nukkua ennen jännittävää tapahtumaa?

Itse olen ainakin elämäni aikana jännittänyt lavalle nousua ennen lauluesiintymisiä, koulun esityksiä ja työhaastatteluita. Välillä tilanteen jälkeen tuntuu helpottavalta, mutta aina se jännitys ei siihen tilanteeseen lopu. Usein myös musiikkiesitysten jälkeen tilalle tulee haikeus, että nyt se esiintyminen, mitä on odotettu viikkoja ellei jopa kuukausia, on ohi.

Tällä hetkellä jännittää ku illalla tulee vieraita eikä mulla ole mitään tarjottavaa! Ja jännittää ku teen illalla ekaa ekrtaa juustokakkua. Jännittävää.

Mutta aina kokeita edeltävänä iltana on jänskää, hermoilen. Ja jännitän ennenkuin tapaan ekaa kertaa ihmisiä. Noh, en nyt jaksakaan emepää luetella, mutta jännitän kyllä kaikkea ihan liikaa.

Mäkin jännitän tai lähinnä mietin liikaa tulevaa, nyt mielessä pyörii paljon tuo ensiviikkoinen opiskelumuutos

Jännään/stressaan kaikkee ;D chätissä varmaan ootte huomannu..
Esiintymistä inhoon ja jännitän yksinkertaista esitelmää kauan

Tiistaina on AMK:n pääsykoe. Kirjallinen osuus varmaan menee ihan kohtuullisesti, mutta sen nyt tietää jo etukäteen, että haastattelu tulee menemään ihan vituralleen, kun jännitän niin paljon. Eli byebye, opiskelupaikka.

Kyllähän sitä tulee jännitettyä aika monia asioita ja ihan turhaankin.

Elämäni tähän mennessä ehkä jännittävin kokemus oli inssi, jota tuli jännitettyä niin paljon, että sitä edeltävänä yönä en saanut kunnolla nukutuksi. Ennen viimeistä ajotuntia joka oli juuri ennen inssiä minua stressasi niin, että alkoi oksettaa ja oli todella lähellä etten oksentanut autokoulun parkkipaikalle.

Nykyisin jännitän kaikkien esitelmien pitoa ja yleisön edessä esiintymistä. Ennen se oli minulle helppoa ja jopa nautin siitä, mutta sitten jossain vaiheessa yläasteella muutuin ihmisenä murrosiän myötä niin, että kaikki tuollaiset vaan stressasivat. Lukion ekalla olinkin sitten äidinkielen kurssilla esitelmää pitäessäni aivan kusessa.

Ylioppilaskirjoitukset stressasivat aika paljon myös. Kokeet yleensäkin ovat tupanneet jännittämään minua jonkin verran, mutta nyt kun olen yliopistossa, niin tuntuu siitä että olen päässyt siitä yli. Olen oppinut ottamaan rennosti ja olemaan murehtimatta jotain tenttejä.

Armeijaan lähtö jännitti myös aika kovasti.

En yleensä jännitä kovin paljoa. Tietysti sen jälkeen kun on tehnyt armottoman spämmihelvetin chättiin, jännittää iskeekö Yape tai Rape Banaanimiekalla.