Olen ollut aika taikauskoinen lapsena:
- Luulin että mun kuollu isoisä haluaa mut sinne taivaaseen kylään aina joka viikonloppu (yritettiin sitten rakentaa
tikapuut taivaaseen, ei päästy varmaan meidän kodin katon korkeudelle kun putosin lautakasasta. isä sitten selitti että taivaaseen pääsee vain kuoltuaan. En ymmärtänyt sitä ja seuraavan kerran yritettiin rakentaa tikapuut kun yritettiin saada kaverin kuolleelta veljeltä jonkin leikin ohjeet)
- Kun ukkonen niin Jumala kiroilee taivaassa ja sen ääni kuulostaa jyrinältä koska se on niin korkealla. sitten kun jatkuvasti ukkosia luulin että jumala on tosi vittuuntunut kaikkeen
- Luulin että kitaraa soittaessa ei tarvitse soittaa sointuja, vain rämpyttää sitä
- Mörkö asuu meidän vaatekaapissa, olin aina paniikissa kun piti sieltä ottaa tavaroita tai vaatteita
- Luulin Muumimaailman olevan oikeasti olemassa, yritin matkustaa sinne ja lopulta yks löysi mut kodin läheltä, kun käytiin siellä oikeasti niin olin ihan onneni kukkuloilla ja halusin muuttaa muumitaloon
- Tien keskellä kulkeva viiva on pyörätie, meinasin jäädä auton alle ja loukkaantua kun veli oli kiusatakseen purkanut apupyörät
- Pikku Kakkosen jäävaroituksen karhu syö mut yöllä jos en pidä raajoja peiton alle
- Luulin että sielu vaihtaa paikkaa jos sen manaa ja sitten yritettiin manata kavereiden kanssa mun sielua Koivisto-pressaaan että musta tulis pressa
En muista muita. Parin kerto lapsuudenkaveri ja veli.
)))) olen aidosti huolissani puolestasi
