Ismo Laitela

Haloo
joo
jaa
juu
niin
mitä
kerro
ja jos soittaa ku niin nukun niin jottain muminaa.

En vastaa puhelimeen koskaan.

Yleensä vastaan todella lyhyesti, eli niin, no, juu, tä, joo yms. En ikinä vastaa omalla nimelläni, koska tiedän ettei minulle niin virallisia puheluita tule, että pitäisi vastata jotenkin järkevästi.

Omalla nimellä tulee vastattua kännykkään, jos kotipuhelin soi niin sukunimen kanssa vastaan, kun eihän sitä koskaan tiedä, kuka soittaa. Kännykkään vastaessa en koskaan sano sukunimeäni, kun ei tule tuntemattomiin yms. vastattua.

Yleensä:

-Hä?
-Mitä?
-Joo.
-Niin?
-Kerro.
-Joillekki "tärkeämmille" henkilöille etunimellä

Joku soitti aamuyöllä, ensimmäisen tuli mieleen Ismon lausahdus:

-Tommosen takia piti herätä hyvästä unesta!

Varmaan ensimmäinen kerta, kun noin vastasin

Jos joku random niin sitten nimellä, mutta jos joku kaveri niin yleensä jotain tyhmää esim: No vittu kerro huoles !

Yleensä tylysti: HALOO!?!?! tai sitten Oliko asiaa?

Jos vanhemmat tai sisko nii tylysti "no?" jos kaveri niin einiintylysti "niin?" ja jos on joku tuttava niin ihan vaan "moi" tai riippuu tilanteesta.

Esimerkkejä:

• Mitöä...?
  Moi
  NO?
  terve
  ETUNIMI puhelimessa
  ETUNIMI ETUNIMI SUKUNIMI puhelimessa
  
  
  Jos ei kerkeä vastata kun on lehti myyjä nii
  -Terve ja heipä hei

...

No yleensä sanon haloo jos joku illalla soittaa tai en odota mitään puhelua, mutta muuten sanon omalla nimelläni tai jos kaveri soittaa sanon "isäs"

Perhanan lehtimyyjät !

Jos on joku tuntematon, niin vastaan etunimellä.
Kavereille sitten yleensä "moi" tai "niin"
Joskus harvoin saatan keksiä jotai hauskaa niiku "Laitela, Ismo Laitela".

Kun minulle soittaa tuttu, vastaan "haloo", jos numero jota en tunne vastaan etu- ja sukunimelläni.

Mutta sitten sellainen asia v*tuttaa mulla kun soitan jollekkin, kuuluu jotain epämääräistä rahinaa, kysyn "haloo" toinen vastaa "mitä?", minusta kyllä pitäisi olla että se jolle soitetaan, vastaa ensin jotain puhelimeen, eikä soittajalla tarvisi kysellä että onko siellä ketään siellä luurin toisessa päässä.

HALLOJAAA TAI MOOI!!

vastaan aina vaan omalla etunimellä ;D mun puhelimeen soittaa isän työjutu hirveen usein, ne jostaki kaivaa mun numeron ku haluu soittaa iskälle
joskus kerran pienenä ku meillä oli lankapuhelin ni vastasin aika usein jostain syystä vahingossa veljen nimellä puhelimeen.. se vaan kysy että onko äiti kotona =)

Yleensä moro tai morjes mutta jos tuntematon soittaa niin yleensä vastaan sukunimellä.

En vastaa jos näkyy pelkkiä numeroita tai tuntematon. Olen ilkeä.

Sen sijaan jos tiedän kuka se on, vastaan joko "m(o(i))" tai "hä"

Vastaan tutuille aina etunimellä, mutta tuntemattomille etu- ja sukunimellä. Minulla on kyllä yksi kaveri, joka aina mäkättää mulle, kun vastaan tylsästi ja kuivasti etunimellä, joten hänelle sitten suon sen ilon, että vastaan jotenkin hauskalla tavalla kuten ''No heippa''.

- No?
- Moro

En ikinä vastaa omalla nimellä edes mihinkään virallisempiin puheluihin. Läheskään kaikille en edes jaksa vastata, varsinkaan silloin kun en odota mitään puhelua/ei olla aikaisemmin sovittu mitään. Niissä tapauksissa soitan/tekstaan itse myöhemmin takaisin (jos jaksan) ja kysyn että oliko jotain asiaakin. ;>