Eräs nössömmänpuoleinen luokallani oleva henkilö on jo lukion junnuvuodesta lähtien "ahdistellut" minua kulkemalla aina perässäni, tulemalla samaan ruokapöytään syömään ja muuten vaan kaveeraamalla. Olen yrittänyt vältellä tyyppiä parhaani mukaan, koska välillä meinaa tosissaan mennä hermot muutamiin asioihin hänessä. En tietenkään voisi olla niin töykeä, että säntäisin aina pakoon, kun hän tulee juttelemaan. Pakko kai vaan kestää. Onneksi lukio on hetkessä ohi.
Vaahtera Herrasmies -Klubin arvostettu jäsen
Osteri-Ossi Faniklubin jäsen #9 Madin Faniclubin (#9) jäsen
Huomenna on kaverin synttärit ja itselläni sattuu tällä hetkellä olemaan kurkku hieman kipeänä, joten saas nähdä, pääsenkö kaverille vai en. Toivottavasti tämä kurkkukipu menisi parin päivän aikana ohi, ei jaksaisi nyt sairastella.
Ärsyttää ja itkettää ajatus että en voi nähä tiettyjä ihmisiä joita rakastan kaikkia jollain tavalla joko kaverina tms. varmaan enään koskaan mun elämän aikana. Elämä vaan joskus on tosi paskaa aikaa. Ja sitten viel kuuntelen musiikkia joka surettaa viel enemmän ja tuo niiiiiin paljon muistoja mieleen etten ois tajunnu kuinka tärkeitä ne yhet ihmiset mulle on ennen kun jouduin niistä mahdollisesti koko mun loppuelämän ajaksi eroon.
Vaikka toisaalta tänään oli tosi kiva päivä mut mut silti ...
Ulkona on tympeä sää, sataa vettä ja on plussalla pari astetta, eli on varmasti mukava pyöräillä sitten illalla kaverille. Lisäksi keskiviikkona on saksan koe eikä jaksaisi yhtään lukea siihen. Noh, onneksi en ottanut kyseistä ainetta lukioon, niin täytyy enää pari kuukautta kestää.
Viimeksi muokannut Mopo-Ismo, 28.3.2010 20:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.